Onnin kuulumisia

Pitkästä aikaa päätin kirjoittaa taas Onnin blogia ja tarttua muutenkin itseäni niskasta, näitä tekstejä olisi siis tarkoitus jatkossa tulla useammin.
Tänään keksin, ettei Onnista ole otettu pitkään aikaan kunnon seisomiskuvia, joten olihan sitä kokeiltava. No, itselaukaisin ja sähläävä koira on aika huono yhdistelmä, mutta jotain me saatiin Onnin kanssa aikaiseksikin. Tähän valitsin näytille parhaiten onnistuneen:

Illemmalla lähdin kokeilemaan jotain, mitä olen aikonut koirien kanssa kokeilla jo pidemmän aikaa; potkukelkkailua! Joten ei muuta kun Topilla ja Onnille valjaat päälle ja menoksi. Alussa oli vähän hankaluuksia, mutta kun kaikista hihnojen solmuista oli selvitty, oli minulla kaksi ihan kelpo vetokoiraa. Tai no, Topi vanhana konkarina veti potkukelkkaa perässään reippaasti osan matkasta, Onni lähinnä roikkui mukana tajuamatta, miksi nyt yhtäkkiä pitäisi vetää kun yleensä se on kiellettyä. Kotimatkalla Topin innostuessa juoksemaan Onnikin lopulta sai edes hihnan kireäksi. Täytyy nyt vielä pari kertaa kokeilla josko tuosta innostuisi enemmänkin, niin voisi ostaa noille kahdelle ihan kunnon vetovaljaat että jakautuu paino oikein. Niitä vaan ei heti ekoille kerroille viitsi ostaa, koska jos koirat ei tajuakkaan ideaa, ne valjaat jäisi ihan turhiksi.

Tänään tajusin myös, että Onnillahan on jo viikon päästä Jyväskylän kansainvälinen koiranäyttely! Onneksi Onnille on lupautunut esittäjäksi sen isän Lennin omistaja Pia, koska Onni on aika herkästi höyryävä tyyppi ja minun kehäkokemattomuuteeni yhdistettynä se ei ole ehkä ihan paras mahdollinen juttu.

Edellisestä merkinnästä onkin jo aikaa. Meillä alkoi 29.4. tokokurssi, jolla ollaan siis nyt käyty jo 2 kertaa kymmenestä. Näillä kerroilla ollaan harjoiteltu kontaktia, istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, luoksepäästävyyttä ja lopussa on aina pieni rauhoittuminen. Pääpaino meidän kannalta kurssilla on, että Onni tottuu toimimaan myös muiden koirien ollessa läsnä-ehkäpä sitten näyttelytkin menee paremmin kun ei toisia ole ihan pakko tuijotella ja riekkua.

Huomenna olisi tarkoitus mennä Onnin kanssa tapaamaan kaverini labbistyttöä Peppiä ja toisen kaverin suomenlappari Juskaa.

Olin Onnin kanssa viikon siskollani kerrostalossa, ja kadulla Onni näkikin kaikkea normaalia enemmän. Tosi nätisti poika käveli löysällä remmillä kaiken aikaa ja toisia koiriakaan ei pahemmin huomioinut. Öisin jonkun liikkuessa rapussa piti itse aina hiljentää/pitää koira hiljaisena, koska Onnilla on taipumusta vahtia.

Tänään mentiin rantaan katsomaan josko siellä olisi tilaa uida, eihän siellä vielä ollut. Onni kuitenkin kahlaili ja kieri siinä vähäisessä sulassa mitä oli.

Onnin blogi siis siirtyi vuodatuksesta tänne, tervetuloa! Vuodatuksen blogin jätän vielä että niitä vanhoja voi lueskella, jos jotain ne kiinnostavat. Tässä on nyt tullut suunniteltua kaikenlaista ohjelmaa Onnin kanssa, harrastuksia vartenhan se otettiinkin.

24.5. ovat pojan ensimmäiset viralliset näyttelyt, 29.4. alkaa meidän arkitottelevaisuuskurssi joka päättyy 1.7. ja mätsäreihin olisi tässä lähiaikoina tarkoitus mennä jos ehtii. :> Kovasti odotellaan että jäät sulaisi niin pääsee Onnikin uimaan, ja lumien sulettua aion Onnille tehdä jäljenkin ihan kokeeksi.

Viimeaikoina Onni on edistynyt suorastaan harppauksin, se on hetkessä oppinut monia uudehkoja käskyjä ja seisominenkin alkaa sujua jo kauniimmin kuin aluksi.